Kaunis Kioton kaupunki

Origamipuoti

Kun saavuttiin Kiotoon, laitettiin lapset heti päikkäreille. Lodi rattaisiin ja vauva kantoreppuun. Syötiin ihana rauhallinen lounas tosi pitkästä aikaa ihan kahden kesken. Mies oli tällä kertaa hoitanut hotellit, koska se kiroaa aina mun valintoja, kun lopulta me aina löydetään itsemme ihan periferiasta, kun olen vähän päättänyt säästää kustannuksissa... Kun tultiin ulos rautatieasemalta, niin kysyin missä meidän hotelli on. Mies näytti epäilyttävän tyytyväiseltä osoittaessaan edessä kohoavaa hervotonta näköalatornia ja varmisti vielä, että "Nääks ton tornin tossa?". Näin ja hotelli oli siis Kyoto Tower Hotel ja pakko sanoa, että kun kerrankin oltiin aivan keskustassa ja rautatieaseman vieressä, niin olihan se hyvänen aika helppoa!

Kun lapset heräsivät, sännättiin samantien hotellista saamillamme ilmaislipuilla sinne torniin ihmettelemään. Oli kivaa, että kuhunkin lasiseinään oli aina ilmoitettu, mitä kaikkia nähtävyyksiä siitä kohdasta näkyy ja millä etäisyydellä ne on tornista katsoen. Kiikareita oli monia, joten kohteita pääsi hyvin tutkimaan tarkemminkin. Näköalatasanne oli sadan metrin korkeudessa, joten kyllä sieltä aika pitkälle näkikin.

Hienon näköinen puutarha...

...jossa kaunis lampi ja silta

Pientä epäuskoa herätti lappu hissin ovessa: "Please use the stairs. Elevator on the 4th floor." Meillä oli vielä rattaat messissä, joten määkäsin miehelle, että ei kyllä varmana kävellä! Tietenkin me saatiin käyttää samaa hissiä, millä oltiin tultukin, koska oli ne rattaat mukana, mutta selvisi myös, että neljäs kerros ei sekään kuitenkaan sijainnut ihan "normaalissa" neljännessä kerroksessa, vaan vain kaksi kerrosta alempana. Saattaa siis tuo lappu aiheuttaa pari extralyöntiä muillakin, kun kuvittelee joutuvansa laskeutumaan 80 metriä portaita. Mä oikein hurvittelin ajatuksella (ja näköjään en voi estää itseäni kirjoittamasta näitä myös tänne), että ne portaat olis vielä sellaiset kapeat ritiläkierreportaat.

Alakerrassa odotti taas jäätelöautomaatti ja tällä kerralla Lodi ehdottomasti halusi syödä violettivihreän jäätelön. Sanottiin, että siinä on vihreää teetä ja että se ei välttämättä ole häneen makuunsa istuvaa. Ei antanut periksi, joten ajateltiin, että jättää sitten syömättä, mutta uutta ei oteta. Voi raukkaa, kun sen ilme valahti ekan nuolaisun jälkeen. Luin vielä tarkemmin, että mitä siinä jädessä oli ja se olikin sitten jamssi-vihreä tee -jäätelö. Maistoin ja se tosiaan maistui ihan perunalta ja vihreältä teeltä. Lodi kuitenkin söi koko jäätelön, eikä valittanut kertaakaan. Oikein!

Riksakuski

Näkötornin jälkeen lähdettiin käymään Gion alueella, joka on tunnettu mahdollisuudesta nähdä oikeita geishoja. Japanihan on täynnä kaikenmoisia leikkigeishoja ja geishaoppilaita, mutta ns. oikeita geishoja on vaikeampi päästä näkemään. Ihan varma en ole, näimmekö juuri geishaoppilaan vai geishan, mutta ainakin aivan mielettömän näköinen tämä ilmeistys oli. Aivan vitivalkoinen naama, punaiset huulet, hyvin hienostunut, koristeellinen kimono, tosi korkeat kiilakorkopuukengät ja paperisateenvarjo. Hiukset oli niin taidokkaasti laitettu ja ilmekään hänellä ei värähtänyt, kun tihkusateessa käveli vanhemman naisen perässä talosta toiseen. Alue oli mystinen ja ehkä sateen vuoksi hiljainen. Olimme siellä vain vähän aikaa, mutta tunnelma jäi mieleen.

Eteerinen parivaljakko

Hotellimme alakerrassa sijaitsi yleinen kylpylä, joka onkin sitten aika kaukana Nokian Edenistä. Täällä jengillä on niin pienet kylpyhuoneet, että ne menee ihan ilolla yleisiin kylpylöihin ystäviensä kanssa kylpemään. Miehet ja naiset kylpevät omilla alueillaan ja ilman uima-asua. Näissä kylpylöissä on erikoisuutena kuumista lähteistä tulevaa vettä, jossa lillutaan. Ideana on ensin puunata ittensä päästä varpaisiin tarjolla olevilla tuotteilla. Me otettiinkin siitä Lodin kanssa kaikki ilo irti ja saippuoitiin ja pestiin pikku peilin edessä varmaan vartti. Sitten kasteltiin saamamme rätit kylmällä vedellä, taiteltiin siististi ja laitettiin pään päälle.

Vesi kylvyssä on niin kuumaa, että voi tulla nopeesti huono olo, jos lähtee vetää selkää heti startissa. Olin onneksi lukenut vähän kylpyohjeita etukäteen. Altaaseen kannattaa mennä varovasti, eli istua jonkin aikaa altaan reunalla niin, että vettä on vain noin polviin saakka. Sitten hivuttautuu pikku hiljaa alemmaksi, ehkä vain dipaten itsensä muutaman kerran kaulaan saakka. Vedessä on mineraaleja ja jotain ties mitä, joita ei kannata huuhtoa kylvyssä istumisen jälkeen pois. Ohjeissa sanottiin, että jotkut huuhtelee itsensä vain polviin saakka, toiset taas huuhtasee ihan kevyesti itsensä, mutta ei pese enää uudelleen, vaan mineraalit ja jotkut muut jutut saa jäädä sitten siihen iholle antamaan parantavaa vaikutustaan. Me kuuluttiin tähän tokaan ryhmään. Ja allas on siis useinmiten aina sen verran pieni, että siinä mahtuu vain istumaan. Tarkoitus ei suinkaan ole uida, pestä pyykkiä, sylkeä, roiskia tai aterioida altaassa (muutaman ohjelappusen huomautuksista mainitakseni).

Olo oli kylvyn jälkeen älyttömän hyvä ja rauhoittunut ja mies sanoikin mulle, että oli vissiin rentouttavaa, kun liikunkin niin hitaasti.