Junalla Japanissa

Junapassi on henkilökohtainen ja sen voi ostaa vain
Japanin ulkopuolelta. Nenäliina ei kuulu hintaan.

Palasimme maanantaina ns. junaretkeltämme. Lähdimme keskiviikkona junalla Kiotoon ja vietimme siellä pari päivää. Seuraavana kohteena oli Himeji, jossa hengasimme yhden yön. Yksi vuorokausi kului Osakassa ja toinen extempore-yö vielä Kiotossa, koska junat olivat shichi go sanin vuoksi täynnä. 

Ai saaketti, se olikin yksi jättimoka. Sichi go san siis. Olin merkinnyt päivämäärän puhelimeeni jo hyvissä ajoin ennen Japaniin lähtöä, mutta jotenkin se jäi huomioimatta kaiken tohinan keskellä. Shichi go san on siis japanilainen juhlapäivä, jolloin kolme-, viisi- ja seitsemänvuotiaat lapset puetaan kimonoihin ja juhlitaan heidän siirtymistään seuraavaan ikävuoteen. Olin ajatellut, että saan kuvattua ihan mieletöntä materiaalia suloisista lapsista kimonoissaan, mutta toisin kävi! Olimme kyllä huomioineet, että tuona viikonloppuna hotellihinnat olivat pilvissä ja lähes kaikki hotellit täyteen buukattu. Tulipa siitä mieleeni, että silloin kun suunnittelin meidän Tokion reissun majoitusta, niin jos olisimme valinneet erään suositun hotellin majapaikaksemme, niin tuona kyseisenä viikonloppuna meidät olisi ajettu pois "kodistamme" täysbuukkauksen vuoksi. Silti vaikka maksoimme itsemme kipeäksi ihan normihuoneesta, en kyennyt päässäni yhdistämään tätä juhlapäivää tähän ajankohtaan. Kyllä nyppii! Mutta ei hemmetti, täytyy nyt vaan yrittää antaa asian olla. Käykää sen sijaan katsomassa googlen kuvahausta tämä, niin ymmärrätte, miksi olen hieman rikki. Jos kuvaaminen, temppelit ja lapset kimonoissa kiinnostavat, niin suosittelen matkustamaan Japaniin 15. marraskuuta tienoilla. Kiotossa oli tosiaan jo muutamaa kuukautta ennen lähes kaikki hotellit varattuja tuona viikonloppuna. Kannattaa siis olla majoituksen osalta ajoissa liikkeellä, koska monet japanilaiset valloittavat hotellit pikkuistensa kanssa.

Junassa voi kuluttaa aikaa monin eri tavoin

Mistähän tätä retkihommaa nyt lähtisi purkamaan? Just sanoin miehelle, että ihana kirjoittaa taas pitkästä aikaa blogia. Siitä ei siis ole kyse, etteikö kirjoittaminen olisi kiinnostanut. Hoppu vaan on ollut ihan mahdoton ja pakko se on nukkuakin jossain väleissä. Lisäksi hetki, kun mies lähtee esikoisen kanssa esimerkiksi kauppaan ja saan olla kahdestaan rauhassa vauvan kanssa, on korvaamaton. Silloin sitä haluaa vain keskittyä toisen naurattamiseen, hellimiseen ja vain katselemiseen. Niinpä blogi jää siinä kisassa kakkoseksi.

Junapassilla suhailu todettiin siis tosi käteväksi. Täällä juniinkin mennään sellaisten metroporttien välistä ja junapassi toimii metrokortin tavoin muuten, paitsi että sitä näytetään portilla seisovalle henkilölle. Sitä ei siis leimata mihinkään. On kuitenkin tosi helpottavaa, kun on viikon verran rajatonta junailuaikaa, eikä tarvitse miettiä erillisten lippujen ostamista ollenkaan. Hieman pitää kyllä katsoa, että millä junalla matkustaa, jotta ei tule lisämaksua. Lapset matkustavat johonkin ikävuoteen saakka maksutta, mutta eivät sinänsä ole oikeutettuja silloin istumapaikkaankaan. Ei meidän Lodia silti kukaan tullut hätistämään pois penkiltään, vaikka joiltakin asemilta tuli rutkasti porukkaa junaan.

Eri junien vaunujen pysähtymispaikat on
merkitty selkeästi laiturin lattiaan

Paikkalippu on maksullinen, joten junaan hypätessä pitää aina katsoa, että hyppää varaamattomaan vaunuun. Ne on yleensä ekasta vaunusta kolmanteen, viidenteen tai seitsemänteen vaunuun saakka. Ihmiset menevät hyvissä ajoin laiturille seisomaan ja valitsevat vaunun ja jomman kumman oven, jonka taakse (laiturilla on merkit, johon vaunu tarkalleen pysähtyy) jäävät jonottamaan. Sitten kun juna saapuu, seuraa kova silmäily, että missä kohdassa on vapaita penkkejä ja kuinka paljon on jonoa toisen oven luona. Pitää arvioida myös oma paikka jonossa, mukaanlukien henkilöt, jotka ovat siinä viereisessä jonossa. Jos etummaisena on joku vikkelän näköinen jantteri, on syytä tyytyä osaansa ja napata omasta päästä vaunua vain jokin paikka sen sijaan, että yrittäisi ehtiä ennen häntä keskellä vaunua oleviin huippupaikkoihin (meidän tapauksessa se on vapaa kolmen penkin setti). Rauhallisimpia jonottajia ovat ne yksinmatkustavat henkilöt, jotka ovatuppeluksissa kännykkänsä ihmeelliseen maailmaan. Heitä ei hetkauta, vaikka istuisivat hattuhyllyllä, kunhan kukaan ei koske heidän puhelimeensa. Jonotus on kyllä yksi tämän maan hienouksia. Kaiken eteen muodostuu aina siisti jono, eikä kukaan jonota kärsimättömästi, kuten esimerkiksi Suomessa on tyylinä. Täällä ihmiset ovat varmaan niin tottuneet odottamaan, että ottavat jonottamisen ihan sopivana taukona muutenkin hektiseen menoonsa.

Lähdimme hyvin poikkeuksellisesti liikkeelle rattailla, jossa on vain yksi istuin ja sivukori. Lisäksi mukaan lähti tietenkin kantoreppu, jossa vauva viihtyy onneksi tosi hyvin. Vauva on kuitenkin jo sen kokoinen, että voi hyvin nukkua ja oleskella myös rattaiden istuinosassa, eikä vain kopassa. Vaunut on tällä setillä jonkin verran kapeammat, joten liikkuminen on pikkuisen helpompaa, eikä meidän vankkurit pelästytä esim. tarjoilijoita ihan pois tolaltaan. Ratkaisu oli hyvä, sillä lapset pysyivät tällä kokoonpanolla ihan hyvin matkassa. Lisäksi junavaunussa oleva tila viimeisen penkkirivin takana oli kuin meitä varten suunniteltu. Vaunut menivät siististi nippuun, eikä niistä tarvinnut murehtia yhtään.

Takkuibin-lappu kiinnitetään kuljetettavaan laukkuun

Paikalliset ihmiset käyttävät täällä tosi paljon matkustaessaan "takkuibiniä" (TA-Q-BIN). Sen toiminta-ajatus on tämä: lähettipalvelu hakee kamppeesi paikasta A ja kuljettaa ne päivässä (tai muussa sovitussa aikataulussa) vaikka toiselle puolelle Japania, vaikkapa paikkaan B. Itse voi huoletta matkustaa ilman tolkutonta rompemäärää niskassa ja vain noutaa tavarat sovitusta paikasta. Me lykkäsimme ison urheilukassin paluumatkalla Osakasta Tokioon. Hintaa tälle varsinaiselle lystille tuli noin 15 euroa, mikä oli kyllä kelpo hinta siitä, että miehen hartiat säilyivät paremmassa kunnossa (lue: vapautui tilaa Lodin kantamiseen olkapäillä...) Erittäin suositeltava juttu siis kaikille pitkämatkalaisille! Ymmärtääkseni palvelua käyttävät useimmat hotellit, mutta myös Seven Elevenit ja muut kaupat. Kätsää.

Hyvä pikku lounas

Junat täällä ovat todella siistejä, nopeita, hiljaisia ja aina ajallaan. Jalkatilat ovat todella ruhtinaalliset. Sanoisin, että penkkien välissä on lähes metri väliä. Junapenkin saa melkein makuuasentoon. Matkustus on tosi vaivatonta ja kivaa. Suosittelen junamatkailua ja täten myös Japan railpassin ostamista hyvin lämpimästi. Vaikka meillä oli kaksi lasta mukana ja häsäys on luonnollinen lisä joka käänteessä, me koettiin tämä tuhat kertaa miellyttävämmäksi kuin lentäminen, bussilla meno, saati autolla ajaminen. Olin vähän ajatellut, että meidän matkasuunnitelma voi olla pikkusen liian "tiukka", koska mukana on lapsia. Olin väärässä, eikä tullut varmaan kuin kerran sellainen olo, että alkaa olla turnausväsymystä ilmassa. Yksi infernaalinen kaaostila koettiin myös, minkä vuoksi jäimme paluumatkalla yhdeksi yöksi Kiotoon. Siitäkin selvittiin ja illalla (ok, keskellä yötä) lilluimmekin miehen kanssa vuorotellen autuaassa rauhassa onsenissa. Summa summarun: Junamatkailu se on, mikä kannattaa.